Hollolan Sanomat 25.10.2019


Salaisuuksien tapahtumapaikkoja Lahden seudulla


"Kylätoimikunta löi usein rumpua siitä, että kaupan oli säilyttävä silläkin kylällä."

Teuronjoki Hämeenkosken kohdalla.

Teuronjoki Hämeenkoksen kohdalla muodosta apienen kosken.

"Punatiilinen rakennus kohosi mäellä korkean keltaisen kellotornin kupeessa. "

"Kivinen kirkko seisoi ylväänä mäellä." .. "Kirkko oli rakennettu 1800-luvun lopulla, mutta Engelin piirtämä kellotapuli oli nähnyt jo saman vuosisadan alkupuolenkin."

Hämeenkosken hautausmaa

"Sampo oli mennyt junalla Lahteen ja sieltä kaupunkibussilla sairaalaan."

"Ala-aulasta potilashuoneeseen tuntui olevan tolkuttoman pitkä matka."

 Keski-Uusimaa logo
VIIKKO
26.6.2019


Sipoon Sanomat  logo

Juttu Sipoon Sanomissa 27.6.2019

PAIKALLISET

1.7.2019 09.00

Sipoolaistoimittaja pääsi päähenkilöksi Sinikka Halttusen esikoisromaaniin

Esikoiskirjailija Sinikka Halttuselle lastensuojeluaiheisen romaanin kirjoittaminen oli myös menneen työuran käymistä läpi.

Mia Tadic

Ensin oli halu kirjoittaa, sitten valikoitui aihe. Lastensuojelun moninaiset tapaukset olivat esikoiskirjailija  Sinikka Halttuselle tuttuja, sillä hänellä on takana pitkä ura sosiaalityön saralla.

– Olen kirjoittanut aina, lapsuuden päiväkirjoista lähtien. Vuonna 1999 olin ensimmäisellä kirjoittajakurssilla Oriveden opistolla, myöhemmin kahdella muullakin. Vuodea 2006 kurssin opettajan rohkaisemana aloin kirjoittaa romaania, Halttunen kertoo.

Alun  perin romaanin päähenkilö oli sosiaalityöntekijä, mutta kirjailija päätti etäännyttää sen toimittajaksi, joka tutkii lastensuojelun arkea.

Suuren päivälehden Sipoossa asuva toimittaja on tutustunut lenkkipolulla sosiaalialan ammattilaiseen, jonka kanssa syntyy juttuidea.

Journalisti  Lahja Suokas kulkee Itäkeskuksen poliisiaseman sosiaalityöntekijän mukana ja kohtaa monenlaisia kohtaloita. Samalla myös oman, näennäisen onnellisen elämän salaisuudet alkavat purkautua.

– Päähenkilö asuu Sipoossa hulppeassa talossa, on taiteilijamies ja kaksi lahjakasta tytärtä, Halttunen kertoo.

Sipoo valikoitui tapahtumapaikaksi sattumalta, kontrastina helsinkiläiselle lähiölle.

– Tässä on myös pieni-iso -asetelma, kun päähenkilö ottaa kantaa Lounais-Sipoon liittämiseen Helsinkiin. Hän on ymmällään, miksi osa kuntaa kaapataan. Helsinki on aina ottamassa ahneena lisää, mutta terveys- ja sosiaalipalvelut olivat Sipoossa parempia, Halttunen kertoo.

Kokemustaan  sosiaalipolitiikasta kirjailija käyttää auliisti tarinan höystämiseen. Hän on tarjonnut kirjaa sosiaalialan oppilaitoksiin oppimateriaaliksi.

– Esimerkiksi lähihoitajaopiskelijoille tämä antaisi hyvää taustatietoa.

Sinikka  Halttunen asuu talvet Espanjan Torreviejassa. Sikäläistä kulttuuria seuratessaan hän on pannut merkille kotimaansa ikäviäkin piirteitä.

– Suomalaisessa yhteiskunnassa ja perheissä on se varjopuoli, että lasten kanssa ei olla.

– Espanjassa huolehditaan läheisistä enemmän, vanhukset ja lapset ovat osa elämää ja on fyysistä koskettamista enemmän. Lapsia kehutaan paljon ja annetaan positiivista palautetta.

– Toki sielläkin on lastensuojelutapauksia, hyväksikäyttöäkin, mutta ilmapiiri on ihmisystävällisempi. Suomessa on aika kylmä ja kolkko ilmapiiri, Halttunen pahoittelee.

Romaanin  ihmiskohtaloissa on lämmin pohjavire. Rankatkin tapahtumat peilataan ymmärtävään sävyyn, lapsuuden kokemusten ja inhimillisen heikkouden kautta.

Lastensuojelun asiakkaat eivät ole vain syrjäytyneitä, vaan traagisiin tapahtumiin voi päätyä suoraan Linnan juhlista.

Työssään lastensuojelun parissa Sinikka Halttunen näki, että ongelmia on kaikissa yhteiskuntaluokissa. Menestyksen tavoittelu ei välttämättä tuo hyvinvointia.

– Rahalla ei saa rajoja ja rakkautta, hän toteaa.

Salaisuudet  avautuvat kirjan loppua kohti jännittävällä tavalla, ja siitä seuraa enimmäkseen hyvää.

Myös kirjailijan omasta suvusta on paljastunut vaiettuja asioita. Isoisän pirtukeisarimenneisyys oli yllätys, joka päätynee seuraavan romaanin aiheeksi. Myös äidin suvun evakkovaiheet kutkuttelevat ideoiden meressä.

– Oikeastaan tämä romaani onkin vasta trilogian ensimmäinen osa, esikoiskirjailija hymyilee.


Esikoiskirjailija Sinikka Halttunen

Romaani valmiiksi eläkkeellä

Esikoiskirjailija Sinikka Halttunen (s. 1951) on eläkkeellä oleva sosiaalityöntekijä ja alan ammattiopettaja sekä yrittäjä. Hänellä on kolme aikuista lasta.

Romaani Salaisuuksia, lastensuojelun tarinoita ennen 2008 pankkikriisiä julkaistiin keväällä 2019. Aiemmin hän on kirjoittanut oppikirjan Lähihoitaja arjen tilanteissa (Tammi, 2000).

Sinikka Halttunen asuu talvet Espanjan Torreviejassa ja viettää kesät Etelä-Suomessa.

Pitkään työn alla ollut romaani on julkaistu omakustanteena Books on Demand -julkaisupalvelussa. Sitä on myyty Yhdysvalloissa ja Japanissa saakka.

Kirja-arvostelu

Sinikka Halttusen Salaisuuksia-esikoisromaani kiehtoo ensisivuilta alkaen. Helpolla kirja ei päästä lukijaansa. Alusta alkaen on oltava tarkkana, jotta lukuisat henkilöt saa jäsennettyä. Kirjaa ei missään nimessä voi lukea ohimennen.

Kun henkilöt alkavat olla hallussa, alkaakin tapahtua. Kirjoittajalla on mitä ilmeisimmin tarkoituksellinen tapa aloittaa kappaleet siten, että lukija ei tiedä kenestä henkilöstä on kyse. Se saattaa ärsyttää joitakin, mutta se myös palkitsee kun oivaltaa asiayhteyden, ennen kuin nimiä mainitaan.

Kaikilla roolihenkilöillä tuntuu olevan salaisuuksia, kuuten kirjan nimi sattuvasti kertookin. Halttunen maalailee ihmiskohtaloita synkälläkin pensselillä. Silti on helppo uskoa, että tarinat ovat suoraan ja raadollisesti tosielämästä.

Halttunen kertoo rankkoja tarinoita, mutta kuvailee välillä pysähtyneitä hetkiä jonkun mielestä ehkä hieman liiankin yksityiskohtaisesti. Kalle Päätalon hahmo leijailee jossakin lähettyvillä.

Vaikka kirjan tapahtumat sijoittuvat yli kymmenen vuoden taakse, on helppo uskoa, että samat ongelmat ovat yhä olemassa. Siksi kirja on yhä mitä ajankohtaisin. Jos joku löytää kirjasta apua elämänsä ongelmiin, on jo se sen arvoista, että se on kirjoitettu.


Mika Lindqvist

Julkaistu Uusi Costa Blanca -lehden numerossa 2/2019

Sanomalehti Keskisuomalainen 29.5.2019






Kuvia Salaisuuksia-kirjan tapahtumapaikolta



Oranssi metrojuna sukelsi juuri tunneliin kuljettaen mukanaan työttömiä ja yksinhuoltajia, työstä palaavia perheenisiä ja opiskelijoita. Mummoja ja alkoholisteja, yrittäjiä ja ammattiyhdistysaktiiveja, somaleja ja venäläisiä.

...mennään Leikosaaren- tielle. En nyt muista numeroa, mutta sanon sitten, kun ollaan kohdalla tai mehän on käyty siellä ennenkin...


Hän oli mukana, kun Sampo haki lapset Mustankiven- puistosta, missä he nyyh- kyttivät käpertyneinä kivien juurelle.

Vanhempien hylkäämät lapset kyyhöttivät kylmis- sään vähissä vaatteissa Mustankivenpuistossa kivi- en takana, kun poliisi- aseman sosiaalityöntekijä meni heitä hakemaan. Tytöllä oli vain ohut pusero ja pikkuhousut. Pakkastakin oli vielä. Joku ohikulkija oli soittanut hätänumeroon.

Pitkä rivi eri värisiä ja merkkisiä autoja oli säilötty perjantaiostosten ajaksi mitä mielikuvituksellisemmilla ta- voilla ruutuihin. .... Maasturi- kuskeilla kun tuntui olevan tapana parkkeerata kuin omistaisi- vat koko autoille tarkoitetun infrastruktuurin. Ihan kuin pellolla ajaisivat. Kaupunki- böndet.

Tytöt pälyilivät odottavan innokkaasti ympärilleen niin, että Hemppa sai varoitella heitä moneen kertaan ajautumasta erilleen hänes- tä. Ei koskaan tiennyt, minkälaisia tyyppejä varsin- kin näin perjantai-iltaisin siellä liikkui, hän mietti.